keskiviikko 29. syyskuuta 2010
tiistai 28. syyskuuta 2010
maanantai 27. syyskuuta 2010
Unelmia ja toimistohommia
Maanantai 27. syyskuuta 2010
C. huomasi ensimmäistä kertaa, että Medborgarplatsenin metroaseman vieressä on moskeija. Minareetti kohoaa puolikuu nokassaan kohti taivasta. Näytti siltä että rukouskutsun esittävälle mullahillekin oli tornissa kiipeämispaikka, vaan mahtoiko se ääni kaikua kuitenkaan vielä Ruotsin kaduilla?
Samaisen työmatkan varrella C. havahtui myös toiseen, hieman erityyliseen kulttuuri-ilmiöön. Östgötagatanilla sijaitsevan seksiliikkeen ulkoasu oli melkein kuin kristillisellä kirjakaupalla: vaaleat taivasmaiset mainosteipit, joista yhdessä lentoon pyrähtävän linnun kuva. Jotkin yksityiskohdat sentään paljastivat asioiden laidan: miehen ja naisen symbolit toisissa teipeissä, tuotelistaus dvd-, asu- ja tarvikemaininnoin.
Illalla C. tapasi Sergelin torin liepeillä suomalaisen tuttavansa N:n, joka oli Ruotsissa mittavan tv-sarjan kuvauksissa. Oli mielenkiintoista kuulla kuulumisia niin erilaisesta maailmasta.
Laiska sunnuntai
Sunnuntai 26. syyskuuta 2010.
A. tahtoi mennä Strandin Vintagemessuille. Messut oli ehkä suureellinen sana vaatepuotien pitäjien yhteismarkkinoille, mutta mielenkiintoista siellä oli silti. Itse asiassa mielenkiintoisempaa kuin Fotografiska museetissa, jonka tämänkertainen anti oli Sandy Skoglundin hienoja lavastuskuvia lukuunottamatta aikamoinen pettymys. Suuri muotikuvakavalkadi ei juuri sisällöllään koskettanut, joten olisi siis sittenkin pitänyt uhmata ruuhkaa ja tulla aiemmin katsomaan Annie Leibovitzin muusikkomuotokuvia.
A. tahtoi mennä Strandin Vintagemessuille. Messut oli ehkä suureellinen sana vaatepuotien pitäjien yhteismarkkinoille, mutta mielenkiintoista siellä oli silti. Itse asiassa mielenkiintoisempaa kuin Fotografiska museetissa, jonka tämänkertainen anti oli Sandy Skoglundin hienoja lavastuskuvia lukuunottamatta aikamoinen pettymys. Suuri muotikuvakavalkadi ei juuri sisällöllään koskettanut, joten olisi siis sittenkin pitänyt uhmata ruuhkaa ja tulla aiemmin katsomaan Annie Leibovitzin muusikkomuotokuvia.
C. koki filosofisen hetken kävellessään illan pimetessä koiran kanssa pitkin Hägerstensvägeniä; katsellessaan avoverhoisiin ruotsalaiskoteihin, joissa samanlaiset perheet valmistautuivat suurin piirtein samanlaisissa kodeissaan samanlaisiin iltatoimiin. Mitä meille niin innokkaasti markkinoitu yksilöllisyys edes oli? Pelkkä veruke myydä hyödykkeitä?
På stan
Lauantai 25. syyskuuta 2010
Kiertelyä kaupungilla jalkaisin ja ratikalla. Strandvägenillä poliisiauto ajoi vilkut ja pillit päällä kovaa vauhtia kohti keskustaa. Noin kymmenvuotias nassikka kommentoi innokkaasti äidilleen: ”Katso äiti, siat menee!”. Äiti koitti johdattaa jälkikasvunsa ajatuksia toisaalle: ”Ehkä se oli vartiointiliikkeen auto.” Mutta pikkukaveri oli kovana: ”Ei, ei! Ihan varmasti ne oli sikoja!”.
Kiertelyä kaupungilla jalkaisin ja ratikalla. Strandvägenillä poliisiauto ajoi vilkut ja pillit päällä kovaa vauhtia kohti keskustaa. Noin kymmenvuotias nassikka kommentoi innokkaasti äidilleen: ”Katso äiti, siat menee!”. Äiti koitti johdattaa jälkikasvunsa ajatuksia toisaalle: ”Ehkä se oli vartiointiliikkeen auto.” Mutta pikkukaveri oli kovana: ”Ei, ei! Ihan varmasti ne oli sikoja!”.
Söderissä joku luukutti Genesiksen ”Land of Confusionia” kotibileiden avonaisesta ikkunasta ja C:n oli todella vaikea sanoa, oliko kyse ironiasta.
perjantai 24. syyskuuta 2010
Nenä paperissa
Perjantai 24. syyskuuta 2010
C. piirtää koko päivän uutta sarjakuvasivua, mutta töitä jää vielä viikonlopulle. Illalla vieraillaan suomalaisen tutkijapariskunnan luona Gärdetissä. Koira on siellä tähti perheen parivuotiaan tyttären silmissä, tästä vierailusta oli ollut kuulemma puhetta jo heti aamulla herätessä.
Kätevä pyykkivaraus
Torstai 23. syyskuuta 2010
Illalla C. vietti turhauttavia hetkiä pyykkituvan avaimella ja lukolla toimivan varausjärjestelmän kanssa. Paria päivää myöhemmin käy ilmi, että kokeillut avaimet olivat aivan vääriä. Talon kierrätyshuoneesta löytyi juuri poismuuttaneen perheen jättämä pieni nalle koiranleluksi ja hyvä pikkukattila. Atkinsonin dieettikirja pölyyntyi edelleen hyllyssä.
torstai 23. syyskuuta 2010
Hipsterikulmilla
Keskiviikko 22. syyskuuta 2010
Yhdeksän pintaan lähtevä aamumetro oli puolityhjä. Oli erikoista, miten erilaista junassa voi olla vain vartin erotuksella. C. käveli koiran kanssa uutta kiertoreittiä työhuoneelleen. Matkalla näkyi monia hienoja pikku puoteja: äänilevyjä, askartelumateriaaleja, sähköliike, josta C. ostaisi myöhemmin päivällä stereojohdon musiikkitarkoituksiin, sisustusliikkeitä ja ehkä hienoimpana vaateliike, jonka ajatuksena on tarjota vaatteita, jonkalaisiin cooli ja urheilullinen faija olisi pukeutunut 40-50 vuotta sitten. Söderiin oli helppo viehättyä.
C:n työpäivästä oli katastrofi. Sekä tekeillä oleva pilakuva että sarjakuva olivat pahasti jumissa, eikä kaavailluista kirjoitushommistakaan tullut mitään.
Uudessa maassa on mielenkiintoista seurata omaa sopeutumistaan. Sitä, mihin tahtiin kaupan kassojen alkuun liian nopeilta ja epämääräisesti lausutuilta kuulostaneet kysymykset alkavat avautua, miten silmät huomaavat yhä uusia yksityiskohtia ympäristössä.
- - - - - -
* Kirjasuosituksena Orwellin erinomainen kokoelma, joka sisältää laajan kirjon esseitä ja muistelmia mm. englantilaisia sisäoppilaitoksia, oikeaa teenvalmistustapaa, toista maailmansotaa, poliisinvirkaa Burmassa ja ideaalin pubin olemusta koskien:
”Kun ammuin norsun ja muita esseitä” (Valikoima kokoelmasta The collected essays, journalism and letters of George Orwell 1–4.) Valinnut ja suomentanut Jukka Kemppinen. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1984. ISBN 951-0-12670-5.
”Kun ammuin norsun ja muita esseitä” (Valikoima kokoelmasta The collected essays, journalism and letters of George Orwell 1–4.) Valinnut ja suomentanut Jukka Kemppinen. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1984. ISBN 951-0-12670-5.
tiistai 21. syyskuuta 2010
Piirtäjä
Tiistai 21. syyskuuta 2010
Edellispäivänä luonnosteltujen kuvitusten puhtaaksipiirräntää. Jälki oli ihan kelvollista. Päivän päätteeksi kävely A:n kanssa Knivsöderin läpi. Vaikea kuvitella, että nyt niin herraskaisen oloinen kaupunginosa olisi joskus ollut levoton.
Edellispäivänä luonnosteltujen kuvitusten puhtaaksipiirräntää. Jälki oli ihan kelvollista. Päivän päätteeksi kävely A:n kanssa Knivsöderin läpi. Vaikea kuvitella, että nyt niin herraskaisen oloinen kaupunginosa olisi joskus ollut levoton.
Töihin
Maanantai 20. syyskuuta 2010
Ensimmäinen työpäivä valkeni sateisena. Koira, joka yleensä pitää metroista (varmaan Berliinin Grunewaldiin vievän metrolinjan vuoksi) ei tuntunut oikein viihtyvän Tukholman tunnelbanassa, vaan vinkui aika lailla. Saa nähdä, onko kyseessä vain uutuuden aiheuttama ihmetys, Tukholman liikennevälineissä kun käy aikamoinen vilske.
Ensimmäinen työpäivä valkeni sateisena. Koira, joka yleensä pitää metroista (varmaan Berliinin Grunewaldiin vievän metrolinjan vuoksi) ei tuntunut oikein viihtyvän Tukholman tunnelbanassa, vaan vinkui aika lailla. Saa nähdä, onko kyseessä vain uutuuden aiheuttama ihmetys, Tukholman liikennevälineissä kun käy aikamoinen vilske.
C. kävi ensimmäisen ruotsinkielisen keskustelunsa vanhan herran kanssa T-baanassa:
- Onpa kiva koira.
- Kiitos.
- Minkä rotuinen se on?
- Glen of Imaalin terrieri.
- Hyvä seurakoira?
- Anteeksi mitäkä?
- Että onko se hyvä seurakoira?
- Eeeeei... Tai siis tarkoitan että on, siis niinkö ihmisten kanssa. Toisten koirien kanssa pitää olla aina tarkkana.
- Niinkö?
- Joo. Tämä rotu on, tiedättekö, vähän epäsosialistinen.
C. luonnosteli vinjettejä aikakauslehteen ja lähetti ne eteenpäin. Hyväksyntää odotellessa saattoi käydä katselemassa lähiseutuja koiran kanssa. Jotain etuja portfolioprolenkin hommissa sentään on.
Kotimatkalla kiertelyä Söderissa A:n kanssa. Tantolundin puiston kupeessa on suuri siirtolapuutarha-alue melko jyrkässä rinteessä, eli monista mökeistä on ihan oikea merinäköala naapurin seinän tuijottamisen sijaan. Mökkialuetta koristi siellä täällä naapurustovahdin kyltti potentiaalisia murtovarkaita varoittamassa. C. miettii, miksi tuollaiset organisoidut vahtimismuodot jotenkin tuntuvat kuumottavilta, vaikkeivät olisi käytännössä entisajan yhteisöllisyyttä ja naapuriapua kummempia? Ehkä se on se, että yhteisöt ovat kuitenkin tavallaan hajalla, jos niistä pitää kyltein tiedottaa?
Kotimatkalla kiertelyä Söderissa A:n kanssa. Tantolundin puiston kupeessa on suuri siirtolapuutarha-alue melko jyrkässä rinteessä, eli monista mökeistä on ihan oikea merinäköala naapurin seinän tuijottamisen sijaan. Mökkialuetta koristi siellä täällä naapurustovahdin kyltti potentiaalisia murtovarkaita varoittamassa. C. miettii, miksi tuollaiset organisoidut vahtimismuodot jotenkin tuntuvat kuumottavilta, vaikkeivät olisi käytännössä entisajan yhteisöllisyyttä ja naapuriapua kummempia? Ehkä se on se, että yhteisöt ovat kuitenkin tavallaan hajalla, jos niistä pitää kyltein tiedottaa?
maanantai 20. syyskuuta 2010
Kahden kilometrin kirpputori
Sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Hägerstensvägenin valtasi koko sunnuntaiksi kahden kilometrin mittainen kirpputori. Virkistävää oli, ettei Suomesta tuttuja puoliammattilaisia ollut lainkaan, vaan kaikki tavara oli myyjien omaa. Eräs yritteliäs porukka myi grillattuja voileipiä ja linssikeittoa asuntonsa ikkunasta.
Itse tavaratarjonta oli pääosin aika tavanomaista. C. tuumailikin itsekseen nykyisen ikeakulttuurin surullisimmaksi puoleksi sen, että aika harvat hankkivat enää mitään kunnon tavaraa, vaikkapa ”oikeita”, hyvistä materiaaleista huolella tehtyjä huonekaluja. Tämä näkyi tälläkin kirpputorilla: pääosalla esineistä oli lähinnä niiden käyttöarvo, jos sitäkään. Ei ikää, historiaa, tunnetta. Yksi hervottoman kokoinen, merkinnöistä päätellen ilmeisesti kaljabaarissa ollut iso miksauspöytä sentään lojui nurmikolla. Ja pari suurta moottoripyörää.
Hägerstensvägenin valtasi koko sunnuntaiksi kahden kilometrin mittainen kirpputori. Virkistävää oli, ettei Suomesta tuttuja puoliammattilaisia ollut lainkaan, vaan kaikki tavara oli myyjien omaa. Eräs yritteliäs porukka myi grillattuja voileipiä ja linssikeittoa asuntonsa ikkunasta.
Itse tavaratarjonta oli pääosin aika tavanomaista. C. tuumailikin itsekseen nykyisen ikeakulttuurin surullisimmaksi puoleksi sen, että aika harvat hankkivat enää mitään kunnon tavaraa, vaikkapa ”oikeita”, hyvistä materiaaleista huolella tehtyjä huonekaluja. Tämä näkyi tälläkin kirpputorilla: pääosalla esineistä oli lähinnä niiden käyttöarvo, jos sitäkään. Ei ikää, historiaa, tunnetta. Yksi hervottoman kokoinen, merkinnöistä päätellen ilmeisesti kaljabaarissa ollut iso miksauspöytä sentään lojui nurmikolla. Ja pari suurta moottoripyörää.
Onnen ihmemaa
Lauantai 18. syyskuuta 2010
C. ja A. nukkuivat pitkään. Sitten kohti Södermalmia ja studion tsekkausta. Päivä oli sateinen ja oikeastaan aika kolea, mutta se ei estänyt Tukholman huippumallien ja Chris Isaakin sekoitusten näköisiä hipstereitä värjöttelemästä Söderin kaduilla märissä Converseissa ja pikku takkisissa. Tukholman asujaimisto näytti sateessa jakautuvan tasan kahteen eri ryhmään: huippujärkeviin pukeutujiin kumisaappaineen ja sadekelin anorakkeineen tai sitten hyvin muodikkaisiin, mutta ilmeisen tunnottomiin nuoriin.
Gamla stanissa C. ja A. pysähtyivät kahvilaan lounaalle, noin kello viiden aikaan iltapäivällä. Pasta ja uuniperuna maistuivat hyvin, vaikka päivän siihenastinen ”raataminen” koostui pitkään nukkumisesta, työhuoneella ja parissa vaateliikkeessä piipahtamisesta.
Rautatieasemalla riitti vipinää. Käsintehdyn kosmetiikan liike löyhkäsi niin voimakkaasti esansseilta ulkopuolelle asti, että oli vaikea kuvitella sen myyjien menevän kotiin muun kuin jyskyttävän päänsäryn kanssa. C. ja A. pysähtyivät pikkuruiseen pokkarikauppaan selailemaan tarjontaa. Myyjä yritti pitää itsensä järjissään tylsässä työssään kuuntelemalla Depeche Moden ”Construction Time Again”-levyä. Henkilökunta oli myös kirjoitellut omia lukusuosituksiaan Post It-lapuille, joita oli liimattu hyllyjen reunoihin.
C. ja A. nukkuivat pitkään. Sitten kohti Södermalmia ja studion tsekkausta. Päivä oli sateinen ja oikeastaan aika kolea, mutta se ei estänyt Tukholman huippumallien ja Chris Isaakin sekoitusten näköisiä hipstereitä värjöttelemästä Söderin kaduilla märissä Converseissa ja pikku takkisissa. Tukholman asujaimisto näytti sateessa jakautuvan tasan kahteen eri ryhmään: huippujärkeviin pukeutujiin kumisaappaineen ja sadekelin anorakkeineen tai sitten hyvin muodikkaisiin, mutta ilmeisen tunnottomiin nuoriin.
Gamla stanissa C. ja A. pysähtyivät kahvilaan lounaalle, noin kello viiden aikaan iltapäivällä. Pasta ja uuniperuna maistuivat hyvin, vaikka päivän siihenastinen ”raataminen” koostui pitkään nukkumisesta, työhuoneella ja parissa vaateliikkeessä piipahtamisesta.
Rautatieasemalla riitti vipinää. Käsintehdyn kosmetiikan liike löyhkäsi niin voimakkaasti esansseilta ulkopuolelle asti, että oli vaikea kuvitella sen myyjien menevän kotiin muun kuin jyskyttävän päänsäryn kanssa. C. ja A. pysähtyivät pikkuruiseen pokkarikauppaan selailemaan tarjontaa. Myyjä yritti pitää itsensä järjissään tylsässä työssään kuuntelemalla Depeche Moden ”Construction Time Again”-levyä. Henkilökunta oli myös kirjoitellut omia lukusuosituksiaan Post It-lapuille, joita oli liimattu hyllyjen reunoihin.
Kotitalossa oli nerokas huone, joka oli omistettu asukkaiden käyttämättömäksi jääneiden tavaroiden kierrätykseen. Siellä oli tavanomaisempien Atkins-dieettikirjojen ja rumien astioiden seassa myös lähes käyttämättömän näköinen pieni Casio-urku myyntilaatikossaan. Ruotsi tuntui ensimmäistä kertaa todella siistiltä paikalta.
Siivous
Perjantai 17. syyskuuta 2010
C. heräsi uudessa maassa kirkkaaseen syysaamuun. Kierros koiran kanssa meren rannassa ja takaisin kotiin. C. tunsi vierautta tuntemattomassa asunnossa, joten siivosi orientoitumisen helpottamiseksi.
Ruotsissa oli eduskuntavaalit. C:stä oli mielenkiintoista katsella vaalimainoksia vailla varsinaista käsitystä Ruotsin puolueista. Oikeastaan kaikki puolueet tuntuivat painottavan kansalaistensa työllistämistä ja vihreitä arvoja. Tosin oli aika erikoista nähdä keskustapuolueen mainoksissa vihreydellä perusteltavan jättimäisten lähiötalojen tai ydinvoimaloiden rakentamista. Iltapäivällä C. tapasi S:n, jolta sai avaimet väliaikaiselle työhuoneelleen.
perjantai 17. syyskuuta 2010
Matkaan
Torstai 16. syyskuuta 2010
Bussi lähti aamuviideltä mutta C: tä tämä ei oikeastaan haitannut, sillä kodin pikku järjestelyaskareita riitti lähes lähtöhetkeen asti. Siivoamisen ynnä pakkaamisen jälkeen taksin tuloon jäi vajaa tunti, jonka aikana ehti kieriä vuoteessa levottomasti vartin, nukkua levottomasti kolme varttia ja huuhdella unettomuudesta turvonneet kasvonsa.
Bussi lähti aamuviideltä mutta C: tä tämä ei oikeastaan haitannut, sillä kodin pikku järjestelyaskareita riitti lähes lähtöhetkeen asti. Siivoamisen ynnä pakkaamisen jälkeen taksin tuloon jäi vajaa tunti, jonka aikana ehti kieriä vuoteessa levottomasti vartin, nukkua levottomasti kolme varttia ja huuhdella unettomuudesta turvonneet kasvonsa.
Varhaisaamuinen linja-autoasema majoitti lähinnä joitakin parikymppisiä nuoria, jotka odottivat ensimmäisten bussien lähtemistä kohti esikaupunkeja. Turun pikavuoron takapenkkirivi oli unettomuuden jäykistämälle vartalolle aika epämukava makuupaikka, mutta onnistui C. silläkin nukkumaan muutaman pätkän havahtuen välillä auton liikkumatahdin muutoksiin tai omaan, turisevaan hengitykseensä. Koira osoitti taas tottuneisuutensa bussimatkaajana, katsellen lähinnä hiljalleen valkenevia maisemia.
Halikonjoen laakso oli paikoitellen sankan sumun peitossa. Puissa oli jo häivähdys syksyä. Aurinko nousi kumpuilevan varsinaissuomalaismaiseman ylle kultaisten ja oranssien pilvien saattamana.
Laivassa täyttyi ehkä vain kolmannekseen koko kapasiteetistaan. Päivämatka oli muutenkin hyvin rattoisa ja rauhallinen, ainoastaan Ahvenanmerellä laiva keinahteli hieman tuulen yltyessä navakaksi.
C. hämmästyy joka kerta Ruotsiin saapuessaan sitä, miten vauraalta maa näyttää. Ei mitenkään ökyrikkaalta, mutta erittäin vakavaraiselta ja mukavalta. Tukholmaan saavuttaessa ohi kiitää seikkailufirman superpikaveneitä, höyryalus juhlijoineen, ahvenanmaalle suuntaava loistoristeilijä Birka ja saarten välissä hissukseen luoviva ketsi. Kaiken tämän ylle kaareutuu ilta-auringossa valtava sateenkaari.
A. on vastassa terminaalissa. Taksilla Hägersteniin ja pienelle iltakävelylle ennen nukkumaanmenoa. Tukholmalaiset eivät vaikuta ujoilta, katutasossakin verhot ovat reippaasti auki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)