Hägerstensvägenin valtasi koko sunnuntaiksi kahden kilometrin mittainen kirpputori. Virkistävää oli, ettei Suomesta tuttuja puoliammattilaisia ollut lainkaan, vaan kaikki tavara oli myyjien omaa. Eräs yritteliäs porukka myi grillattuja voileipiä ja linssikeittoa asuntonsa ikkunasta.
Itse tavaratarjonta oli pääosin aika tavanomaista. C. tuumailikin itsekseen nykyisen ikeakulttuurin surullisimmaksi puoleksi sen, että aika harvat hankkivat enää mitään kunnon tavaraa, vaikkapa ”oikeita”, hyvistä materiaaleista huolella tehtyjä huonekaluja. Tämä näkyi tälläkin kirpputorilla: pääosalla esineistä oli lähinnä niiden käyttöarvo, jos sitäkään. Ei ikää, historiaa, tunnetta. Yksi hervottoman kokoinen, merkinnöistä päätellen ilmeisesti kaljabaarissa ollut iso miksauspöytä sentään lojui nurmikolla. Ja pari suurta moottoripyörää.
