A. tahtoi mennä Strandin Vintagemessuille. Messut oli ehkä suureellinen sana vaatepuotien pitäjien yhteismarkkinoille, mutta mielenkiintoista siellä oli silti. Itse asiassa mielenkiintoisempaa kuin Fotografiska museetissa, jonka tämänkertainen anti oli Sandy Skoglundin hienoja lavastuskuvia lukuunottamatta aikamoinen pettymys. Suuri muotikuvakavalkadi ei juuri sisällöllään koskettanut, joten olisi siis sittenkin pitänyt uhmata ruuhkaa ja tulla aiemmin katsomaan Annie Leibovitzin muusikkomuotokuvia.
C. koki filosofisen hetken kävellessään illan pimetessä koiran kanssa pitkin Hägerstensvägeniä; katsellessaan avoverhoisiin ruotsalaiskoteihin, joissa samanlaiset perheet valmistautuivat suurin piirtein samanlaisissa kodeissaan samanlaisiin iltatoimiin. Mitä meille niin innokkaasti markkinoitu yksilöllisyys edes oli? Pelkkä veruke myydä hyödykkeitä?
