Matkaan

Torstai 16. syyskuuta 2010

Bussi lähti aamuviideltä mutta C: tä tämä ei oikeastaan haitannut, sillä kodin pikku järjestelyaskareita riitti lähes lähtöhetkeen asti. Siivoamisen ynnä pakkaamisen jälkeen taksin tuloon jäi vajaa tunti, jonka aikana ehti kieriä vuoteessa levottomasti vartin, nukkua levottomasti kolme varttia ja huuhdella unettomuudesta turvonneet kasvonsa.

Varhaisaamuinen linja-autoasema majoitti lähinnä joitakin parikymppisiä nuoria, jotka odottivat ensimmäisten bussien lähtemistä kohti esikaupunkeja. Turun pikavuoron takapenkkirivi oli unettomuuden jäykistämälle vartalolle aika epämukava makuupaikka, mutta onnistui C. silläkin nukkumaan muutaman pätkän havahtuen välillä auton liikkumatahdin muutoksiin tai omaan, turisevaan hengitykseensä. Koira osoitti taas tottuneisuutensa bussimatkaajana, katsellen lähinnä hiljalleen valkenevia maisemia.

Halikonjoen laakso oli paikoitellen sankan sumun peitossa. Puissa oli jo häivähdys syksyä. Aurinko nousi kumpuilevan varsinaissuomalaismaiseman ylle kultaisten ja oranssien pilvien saattamana.

Laivassa täyttyi ehkä vain kolmannekseen koko kapasiteetistaan. Päivämatka oli muutenkin hyvin rattoisa ja rauhallinen, ainoastaan Ahvenanmerellä laiva keinahteli hieman tuulen yltyessä navakaksi.

C. hämmästyy joka kerta Ruotsiin saapuessaan sitä, miten vauraalta maa näyttää. Ei mitenkään ökyrikkaalta, mutta erittäin vakavaraiselta ja mukavalta. Tukholmaan saavuttaessa ohi kiitää seikkailufirman superpikaveneitä, höyryalus juhlijoineen, ahvenanmaalle suuntaava loistoristeilijä Birka ja saarten välissä hissukseen luoviva ketsi. Kaiken tämän ylle kaareutuu ilta-auringossa valtava sateenkaari.

A. on vastassa terminaalissa. Taksilla Hägersteniin ja pienelle iltakävelylle ennen nukkumaanmenoa. Tukholmalaiset eivät vaikuta ujoilta, katutasossakin verhot ovat reippaasti auki.