C. ja A. nukkuivat pitkään. Sitten kohti Södermalmia ja studion tsekkausta. Päivä oli sateinen ja oikeastaan aika kolea, mutta se ei estänyt Tukholman huippumallien ja Chris Isaakin sekoitusten näköisiä hipstereitä värjöttelemästä Söderin kaduilla märissä Converseissa ja pikku takkisissa. Tukholman asujaimisto näytti sateessa jakautuvan tasan kahteen eri ryhmään: huippujärkeviin pukeutujiin kumisaappaineen ja sadekelin anorakkeineen tai sitten hyvin muodikkaisiin, mutta ilmeisen tunnottomiin nuoriin.
Gamla stanissa C. ja A. pysähtyivät kahvilaan lounaalle, noin kello viiden aikaan iltapäivällä. Pasta ja uuniperuna maistuivat hyvin, vaikka päivän siihenastinen ”raataminen” koostui pitkään nukkumisesta, työhuoneella ja parissa vaateliikkeessä piipahtamisesta.
Rautatieasemalla riitti vipinää. Käsintehdyn kosmetiikan liike löyhkäsi niin voimakkaasti esansseilta ulkopuolelle asti, että oli vaikea kuvitella sen myyjien menevän kotiin muun kuin jyskyttävän päänsäryn kanssa. C. ja A. pysähtyivät pikkuruiseen pokkarikauppaan selailemaan tarjontaa. Myyjä yritti pitää itsensä järjissään tylsässä työssään kuuntelemalla Depeche Moden ”Construction Time Again”-levyä. Henkilökunta oli myös kirjoitellut omia lukusuosituksiaan Post It-lapuille, joita oli liimattu hyllyjen reunoihin.
Kotitalossa oli nerokas huone, joka oli omistettu asukkaiden käyttämättömäksi jääneiden tavaroiden kierrätykseen. Siellä oli tavanomaisempien Atkins-dieettikirjojen ja rumien astioiden seassa myös lähes käyttämättömän näköinen pieni Casio-urku myyntilaatikossaan. Ruotsi tuntui ensimmäistä kertaa todella siistiltä paikalta.
